Kirjoitus on julkaistu Itä-Hämeen päivän vieras kolumnipalstalla 21.3.2022
Viimeiset kolme viikkoa ovat olleet poikkeuksellisia lähihistoriamme kannalta. Laajamittainen hyökkäyssota Euroopassa tuntuu absurdilta ajatukselta, varsinkin kun se käydään perinteisillä sodankäynnin menetelmillä. Kuka olisi uskonut, että enää koskaan näkisimme panssariajoneuvojen lähestyvän itsenäisen kansakunnan pääkaupunkia?
Osallistuin maaliskuun alussa Euroopan Alueiden komitean seminaariin yhdessä 80 muun nuoren eurooppalaisen kuntapäättäjän kanssa. Seminaarin alkuperäisen ohjelman mukaisesti tarkoitus oli keskustella eurooppalaisesta demokratiasta. Alkaneen sodan vuoksi tapahtuman ohjelma oli kuitenkin muutettu kunnioittamaan ukrainalaisten kokemaa tuskaa ja hävitystä. Tilaisuuden ehdoton kohokohta oli kun kuulimme videoyhteydellä Harkovan, Mariupolin ja Kiovan pormestareiden katsauksen kaupunkien tilanteesta. Pula arjen elintarvikkeista ja siviiliuhrien määrä vetivät mielen hiljaiseksi.
Meidän tapahtumaan kutsuttujen nuorten kuntapäättäjien joukolle tapahtumat ovat jo nyt sukupolvikokemus. Olemme kasvaneet maailmaan, missä sodan ja nälänhädän piti olla historian kirjoihin painettavia asioita, ei päivänpolitiikan puheenaiheita. Kuitenkin uusi sota Euroopassa osoittaa ettei tuo maailma ollut vielä tätä päivää. Sen lisäksi se antaa tarkastelemisen aihetta myös meille heinolalaisille tärkeissä asioissa.
On ensisijaisen tärkeää, että Heinolassakin ymmärretään toivottaa kaikki hätää kärsivät Ukrainasta saapuvat pakolaiset tervetulleiksi Heinolaan. Ilokseni olemmekin saaneet lukea useista heinolalaisista, jotka ovat auttaneet jo tälläkin kertaa. Myöskin kaupungin ele yhtyä muiden suomalaisten kaupunkien joukkoon ja tarjota rahallista apua Ukrainan valtiolle on teko, mistä sopii olla ylpeä.
Seuraava konkreettinen askel kaupungille onkin varmistaa, ettei Heinola tee yhteistyötä Venäjän tai Valko-Venäjän johtoa puoltavien tahojen kanssa. Erityisesti energiasektorilla olemme nähneet maailman tasolla, mitä liiallinen yhteys itänaapuriin voi tarkoittaa. Siksi meidän heinolalaisten on myös tehtävä entisestään aktiivisempia ilmastotekoja, jokaisella sektorilla. Meidän on pyrittävä rakentamaan entistä aktiivisemmin hiilineutraaliuteen tähtäävää Heinolaa ja ilmastokumppanuuden tulee näytellä entistä kirkkaampaa roolia kaupungin viestinnässä.
Lisäksi on meidän kaikkien vastuulla, minkälaisen kuvan annamme maailmasta tuleville sukupolville. Sodan kauheuksista pitää voida keskustella avoimesti lasten -ja nuorten kanssa, mutta on tärkeää osata viestiä heille myös kummankin osapuolen inhimillisyydestä. Sekä Venäjällä ja Ukrainassa suurin osa kansasta ajatteli, ettei sodan uhka Euroopassa voisi tulla enää kuuloonkaan. Eivät tavalliset ihmiset toivoneet sotaa tai hävitystä.
Tavalliset ihmiset halusivat elää rauhallista tavallista elämää, kuten me heinolalaiset elämme päivittäin. Itsevaltiaan diktaattorin johdosta tämä elämä särkyi ja liian moni on menettänyt henkensä tässä hetkessä. Huonot johtajat synnyttävät sodan kauheudet. Eivät ihmiset.