Sunnuntain vaalipäivän jälkeen päälimmäinen tunne oli pettymys. Vaikka Jutta Urpilaisen gallup-luvut olivat pitkään laahanneet perässä realisoitui pettymys sunnuntai-iltana. Tästä pettymyksestä alkoi sitten pohdinta, mitä seuraavaksi?
Parin päivän pohdinnan jälkeen, päätin äänestää protestiksi tyhjää. Kävin ansioikkaita keskusteluja, jossa moni Haaviston ja Stubbin kannattaja perusteli ihan hyvin, miksi minun tulisi äänestää heidän ehdokastaan. Valitettavasti voittavaa perustelua ei löytynyt, mutta dialogi oli ansiokasta.
Lyhyesti perustelen omaa näkemystäni: Äänestin tyhjää, koska Stubb ja Haavisto ovat niin tasavahvoja ja samanlaisia, ettei minulla ole väliä kumpi valitaan. Stubbista Suomi saisi loistavan pr-miehen, joka edustaisia ansiokkaasti Suomea maailmalla. Katson kuintekin, että jos äänestän Stubbia se on ääni Petteri Orpon hallituksen politiikalle. Haavisto puolestaan on kokenut ja edellisen hallituksen ulkoministerinä hän on ehdokkaista parhaiten kartalla Suomen ajankohtaisesta ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. Kuitenkin hänen kampanjansa, joka tähtäsi vain Sauli Niinistön matkimiseen ei vakuuttanut. Viimeinen niitti oli, kun hän elokuussa ilmoitti ettei hänessä ole tippaakaan punaista. Eli minun tulkintani mukaan demaria.
Mutta kumpi tahansa valitaan, uskon että Suomi saa hyvän presidentin.