Julkaistu alunperin Itä-Hämeessä 1.2.2024
Joulukuussa koko Suomen yli pyyhki Pisa-paniikki. Uusimpien Pisa-tulosten mukaan suomalaisten lasten ja nuorten lukutaito sekä matemaattinen ja luonnontieteellinen osaaminen laskivat jälleen. Kuten oli odotettavissa tuloksista, alkoi valtava myllytys sosiaalisessa mediassa.
Huonoista tuloksista syytettiin uudenlaisia koulurakennuksia, älypuhelimia, opettajia ja lasten huoltajia. Kuitenkin keskustelussa unohtui puuttua ilmiön juurisyihin.
Monen päättäjän tapaan myös minä olen huolissani suomalaisten laskevista Pisa-tuloksista. Kuitenkin ratkaisujen hakeminen yksittäisistä asioista, eikä laajemmista ilmiöistä on kokonaisuuden kannalta huolestuttavaa.
Esimerkiksi Opetushallituksen pääjohtaja Minna Kelhä otti tulosten julkaisun jälkeen tuoreeltaan kantaa siihen, että yksittäisten asioiden sijaan kyse on suuremmista muutoksista yhteiskunnassa. Näiksi Kelhä luettelee muun muassa koronapandemian, lasten sosioekonominen eriarvoistuminen, koulutuksen resursoinnin, eli miten kouluihin riittää opettajia sekä opetusmateriaaleja, ja mielenterveysongelmat.
Suomen poliittisen lähihistorian perisynti ovat olleet jatkuvat koulutusleikkaukset. Alkaen 2010-luvulta Sanna Marinin (sd.) hallitusta lukuun ottamatta jokainen hallitus on leikannut koulutuksesta lupauksista huolimatta. Esimerkiksi nykyinen pääministeri Petteri Orpo (kok.) lupasi ennen vaaleja koulutuksen olevan hallituksen erityissuojeluksessa. Kuitenkin leikkaamalla kuntien valtionosuuksia Orpon hallitus laittaa kunnat leikkaamaan koulutuksesta ja varhaiskasvatuksesta.
Sosiaali- ja terveyspalveluiden siirryttyä hyvinvointialueille kuntien suurimmat tehtävät koskevat nimenomaan koulutusta ja varhaiskasvatusta. Esimerkiksi Heinolassa olemme jo tehneet ison työn säästämällä palveluista sopeutusohjelman mukaisesti. Orpon hallitus uhkaa pakottaa meidät leikkaamaan lisää lapsilta ja nuorilta, tulevaisuuden heinolalaisilta. Minusta se on väärin.
Asia ei ratkea millään taikatempuillakaan. Moni kiroaa koulussa tapahtuvaa inkluusiota ja uskoo sen olevan juuri syy moneen ongelmiin. Inkluusion kieltäjät kuitenkin tulevat samalla sanoneeksi, ettei luokassa saisi olla minkäänlaista erilaisuutta.
Erilaiset ja eri tahtiset oppijat samassa luokassa ovat tärkeitä nimenomaan tasa-arvon toteutumisen kannalta. Kuitenkin erityisluokkia perustettaessa myös rahoituksen on seurattava perässä. Tämä viesti on huomattu myös meillä lautakuntatyössä ja olemme tehneet muutoksia resursointiin.
Aloitettuani lautakunnan puheenjohtajana viime syksynä kiersin laajasti kouluja ja päiväkoteja Heinolassa. Yhteinen viesti oli, että opetusresurssista ei saa leikata. Tästä haluan olla pitämässä kiinni myös loppuvaltuustokauden.
Pienen Suomen menestys on aina ollut hyvälaatuisen koulutuksen varassa. Suomi kasvaa vain koulutukseen satsaamalla ja Heinolassa tämä pitää osata ottaa huomioon myös tulevina vuosina.
Kirjoittaja on Heinolan nuorin valtuutettu ja hyvinvointilautakunnan puheenjohtaja (sd.).